Tein kakun, lähinnä itselleni sen kunniaksi että olin jälleen kykeneväinen syömään, tai että olin ylipäätään kykeneväinen saamaan hampaani yhteen sen hampaiden sörkkimisoperaation jälkeen. Kävi kuitenkin niin, että kun kakku valmistui, sattui olemaan myös tätini nimpparit, joten ikäänkuin löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Oikeastaan käytin vain parantunutta suutani tekosyynä sille, että sain vihdoinkin kokeilla kaulittavaa kuorrutetta kakun päälle. Koska marsipaani maksaa ihan liikaa suhteessa, tyydyin tukun valkoiseen kaulintamassaan, joka siis on lähes täysin samaa ainetta marsipaanin kanssa. Tuottaahan se vaikeuksia syödessä ja niin edelleen kun tuommosta sitkeää on, mutta pitäähän nyt KERRAN ELÄMÄSSÄ kokea toi kaulimisen tuska :D. Vähän siihen jäi tommosia möykkyjä mutta ei se mitäääään, ei sitä kaikkea voi kerralla osata.
Väliin tein helpot täyteet, mansikkajugurtista ja mustikkajugurtista, hehe. Hieman kermaa ja liivatetta joukkoon ja tadaa :D Siinä oli kakku. Kaisa sanoi noita täytteitä happamiksi O__O Mutta mun mielestä ne maistui ihan jugurtilta, eli oli hyvää. Ei kaiken aina tarvitse olla niin äklömakeaa. Varsinkin kun kuorrute taisi olla sitä jo x 1000. Ja voimpahan nyt ainakin sanoa tehneeni jotain marsipaanistakin.
Tykkäättekö vai ettekö tykkää ulkonäöstä? :)
